Usein ahdistuksen tunne tulee varoittamatta kylään ja se lamauttaa. Tekee mieli paeta, mutta et pääsee minnekkään pakoon.

Ahdistus on aika yleinen tunne itselleni.

Koen, että se on myös tunne, johon sekoittuu tunteet, joita ei tunnista.

Ahdistukseen sekoittuu ainakin stressiä, traumoja ja muita käsittelemättömiä asioita.

Pakenen ahdistusta kännykkään, striimeihin, podcasteihin ja kaikenlaiseen hälyyn.

Se ei ole järkevää, tiedän.

Mutta sen kohtaaminenkaan ja analysointikaan ei aina toimi, vaan voi lisätä ahdistuneisuutta.

Pahinta on, jos ahdistus iskee kesken sosiaalisen tilanteen.

Tulee olotila jostain, jota ei voi vaikka sanottaa sitä toiselle.

Ahdistusta toki myös tuottaa epämääräiset sosiaaliset tilanteet.

Mutta ehkä tärkeintä on se, että hetken voi paeta, mutta kohtaa sitten sen jossain kohtaa.

Purkaa sen, vaikka kirjoittamalla auki.

Koen myös, että uni on paras lääke ahdistuksen vähentämiseen.

Hyvät yöunet tai päiväunet voivat viedä kaiken pois.

Niin ja jooga sekä mindfulness.