Riittämättömyydestä

Olen työstänyt itseäni noin kymmenen vuotta… Ja se on oikeasti pitkä aika.

Olisin voinut olla tehokkaampikin, mutta tärkeintä, että huomaa sen kehittymisen ja sen, että on muuttunut ihmisenä.

Mutta ajoittain tulee fiilis, että eikö itsensä kehittäminen koskaan lopu tai ainakin, että ei jatkuvasti tulisi tilanteita, joissa huomaa, että tässä tarvitsi kehittyä.

Mä en pysty kaikkeen. En pysty olemaan täydellinen ihminen, vaikka sitä toiset voivat vaatiakin.

En pysty välttämään esimerkiksi tilanteita, joissa miellyttäminen tulee päälle ja sitten toiset voi ärsyyntyä siitäkin.

En pysty olemaan uusissa tilanteissa rentona, vaan voi olla, että en saa sanottua yhtään mitään (Kiitos traumat!).

En pysty repeytymään kaikkialle sekä muistamaan ihan kaikkea...

Mutta se mitä teen, niin mä ainakin yritän.

Yritän olla parempi ihminen, yritän olla ihminen, jonka kanssa on helppo viestiä ja kommunikoida, yritän olla hyvä ystävä ja yritän olla ihminen kaikkine epätäydellisyksineen hyväksyttävä.

Mutta silti, en aina riitä, vaikka yritän ja se täytyisi vaan oppia hyväksymään.

Haluaisin vaan niin kovasti olla hyväksytty mahdollisimman monen silmissä.